Siirry sisältöön

Maatalousympäristön päiväperhoset

Päivitetty: 30.10.2023

Tiivistelmä

Maatalousympäristön päiväperhosten kannat ovat keskimäärin laskeneet 2000-luvulla jonkin verran. Vähentyneissä on eniten alkukesällä lentäviä sekä toukkana heiniä syöviä lajeja. Sen sijaan moni loppukesän perhonen sekä toukkana ruohoilla tai puilla elävä laji on säilynyt vakaana tai runsastunut. Päiväperhosten vuosittaiset kannanvaihtelut ovat suuria ja riippuvat paljon kesäkausien sääolosuhteista.

Tila: Määrittelemätön
Suunta: Heikkenevä

Tila

Maatalousympäristön päiväperhoskannoille ei ole määritetty tilaa. Tämä johtuu siitä, että on haastavaa löytää sopivaa vertailukohtaa nykytilanteelle, sillä seuranta-aineisto alkaa vasta vuodesta 1999. Koska kehityssuunta arvioidaan aikaväliltä 2000-2023, olisivat indikaattorin tila ja viimeaikainen kehitys voimakkaasti kytköksissä toisiinsa. Kehityssuunnan arvion perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kannat ovat tänä päivänä pienemmät kuin seurannan alussa.

Indikaattoriin sisältyvistä 45 lajista viiden kannat ovat tällä hetkellä merkittävästi ja kolmentoista lievästi alhaisemmat nyt kuin seurannan alussa. Merkittävää runsastumista on havaittu kahdella ja lievää viidellä lajilla (Heliölä ym. 2022).

Kehitys

Indikaattorin 2000-luvun trendi on heikkenevä. Maatalousympäristön päiväperhoset ovat vähentyneet yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyydellä hieman alle prosentin vuodessa. Päiväperhosten vuosittaiset kannanmuutokset ovat suuria. Niihin vaikuttavat etenkin kesän sääolosuhteet ja muun muassa perhostoukkien loisten määrien vaihtelut. Suuren vaihtelun takaa erottuu kuitenkin loiva laskeva pitkän aikavälin muutos. 

Merkitys

Indikaattori kuvaa maatalousympäristön päiväperhosten esiintymisen runsautta ja lajiston monimuotoisuutta. Perhosten runsauden ja lajikirjon muutokset liittyvät pitkällä aikavälillä etenkin maa- ja metsätalouden maankäytön muutoksiin sekä ilmaston lämpenemiseen. 

Vuosikymmenten mittakaavassa erityisesti niittyjen ja pientareiden lajit ovat vähentyneet maatalouden tehostumisen seurauksena (Heliölä ym. 2021). Päiväperhosille tärkeiden luonnonlaitumien sekä niihin vertautuvien pientareiden ja muiden perinneympäristöjen pinta-ala on pienentynyt. Toisaalta uuselinympäristöt, kuten tienvarret ja voimalinjat korvaavat jossain määrin näitä menetyksiä. 

Kesien lämpötila ja sateisuus vaikuttavat voimakkaasti päiväperhosten kantoihin. Keskimäärin päiväperhoset hyötyvät lämpimistä ja poutaisista kesistä. Toisaalta pitkät kuivuuskaudet lisäävät perhostoukkien kuolleisuutta, mikä vähentää perhosten määrää seuraavana kesänä. Ilmaston lämpenemisestä ovat hyötyneet etenkin 2000-luvulla voimakkaasti runsastuneet karttaperhonen ja keisarinviitta (Heliölä ym. 2022). 

Lähteet

Suomen ympäristökeskus, Maatalousympäristön päiväperhosseuranta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) 

Raportti: Heliölä ym. 2021. Pölyttäjien tila Suomessa. Kansallista pölyttäjästrategiaa tukeva taustaselvitys. Suomen ympäristökeskus(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) 

Raportti: Heliölä ym. 2022. Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 1999-2021. Suomen ympäristökeskus.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) 

Tausta-aineisto

Indikaattori perustuu Suomen ympäristökeskuksen koordinoimiin seurantalaskentoihin, joita tekevät ammattitason perhostuntemuksen omaavat vapaaehtoiset harrastajat. Seuranta toteutetaan vähintään seitsemän kertaa kesässä toistettavilla linjalaskennoilla. Laskentalinjan pituus on tavallisesti yhdestä kahteen kilometriä. Viime vuosina seuranta on kattanut noin 50 havaintopaikkaa vuodessa. Seurantaverkko on kattava Etelä- ja Lounais-Suomessa, mutta puutteellinen maan keski- ja pohjoisosissa.

Indikaattorissa mukana olevat lajit yleisyysjärjestyksessä: 

1. Tesmaperhonen Aphantopus hyperantus 
2. Lanttuperhonen Pieris napi 
3. Lauhahiipijä – Thymelicus lineola
4. Nokkosperhonen – Aglais urticae 
5. Sitruunaperhonen – Gonepteryx rhamni
6. Angervohopeatäplä – Brenthis ino
7. Neitoperhonen – Aglais io
8. Niittyhopeatäplä Boloria selene
9. Kangasperhonen– Callophrys rubi
10. Loistokultasiipi Lycaena virgaureae 
11. Metsänokiperhonen Erebia ligea 
12. Piippopaksupää Ochlodes sylvanus
13. Hopeasinisiipi – Polyommatus amandus
14. Orvokkihopeatäplä – Speyeria aglaja
15. Idänniittyperhonen Coenonympha glycerion
16. Ketohopeatäplä – Fabriciana adippe
17. Niittysinisiipi Cyaniris semiargus
18. Tummapapurikko – Lasiommata maera 
19. Herukkaperhonen – Polygonia c-album
20. Virnaperhonen Leptidea sinapis
21. Kangassinisiipi – Plebejus argus
22. Karttaperhonen – Araschnia levana
23. Auroraperhonen – Anthocharis cardamines 
24. Ohdakeperhonen– Vanessa cardui 
25. Pursuhopeatäplä – Boloria euphrosyne
26. Ketosinisiipi – Plebejus idas
27. Hohtosinisiipi – Polyommatus icarus
28. Pihlajaperhonen – Aporia crataegi
29. Keisarinviitta – Argynnis paphia
30. Ratamoverkkoperhonen – Melitaea athalia
31. Mustatäplähiipijä – Carterocephalus silvicola
32. Paatsamasinisiipi – Celastrina argiolus
33. Pikkuapollo – Parnassius mnemosyne
34. Amiraali – Vanessa atalanta
35. Ketokultasiipi – Lycaena hippothoe
36. Suruvaippa – Nymphalis antiopa
37. Ruskosinisiipi – Eumedonia eumedon
38. Juolukkasinisiipi – Agriades optilete
39. Pikkukultasiipi – Lycaena phlaeas
40. Naurisperhonen – Pieris rapae
41. Lehtosinisiipi – Aricia artaxerxes
42. Kaaliperhonen – Pieris brassicae
43. Suokeltaperhonen – Colias palaeno
44. Peltovirnaperhonen – Leptidea juvernica
45. Keltaniittyperhonen – Coenonympha pamphilus

Lisätietoa aineistosta:

Indikaattorin laskenta

Maatalousympäristön päiväperhoset on Suomen ympäristökeskuksen yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajitietokeskuksen kanssa tuottama indikaattori, jossa yhdistetään arvioita yksittäisten lajien runsauden kehityksestä yhdeksi indeksiluvuksi. Monilaji-indikaattori päivittyy automaattisesti ja sen indeksiluku kuvaa suhdetta vertailuvuoteen (2000). Indikaattori on laskettu geometrisena keskiarvona 45 runsaslukuisimman maassamme vakinaisena esiintyvän lajin indekseistä. Kaikki nämä lajit saavat indeksissä saman painoarvon.

Monilaji-indikaattorin laskenta alkaa yksittäisten lajien esiintymisen runsauden arvioinnista. Lajien kehityksiä arvioidaan laskennoissa havaittujen päiväperhosten määristä yleistetyillä lineaarisilla tilastomalleilla, jotka ottavat myös huomioon laskentapaikkojen välisiä eroja ja perättäisten vuosien välisiä riippuvuussuhteita.

Otannasta riippuviin tilastomalleihin pohjaavat lajikohtaiset arviot sisältävät aina epävarmuutta. Tämän epävarmuus pyritään huomioimaan ja tuomaan mukaan monilaji-indikaattoriin Monte Carlo -simulaatioiden avulla.

Lajitietokeskuksen tuottamasta indikaattorista on tätä sivustoa varten laskettu vuosittaisia kannankehitysarvioita eri aikaväleille.

Indikaattori taulukkona:

Kysy lisätietoja

Janne Heliölä

Tutkija (Syke), Maatalousympäristön päiväperhosseurannan koordinaattori

janne.heliola@syke.fi

+358 400 148654

Kimmo Saarinen

Luonnonsuojelun asiantuntija (Kaakkois-Suomen Ely-keskus), Valtakunnallisen päiväperhosseurannan koordinaattori

nafi@perhostutkijainseura.fi

+358 40 7214108

2 indikaattoria